Kirjailija ja perinteenkerääjä

Heikki

Meriläinen

Ensimmäinen kainuulainen kirjailija

Heikki Meriläinen (21. joulukuuta 1847 Sotkamo − 12. helmikuuta 1939 Paltamo) oli Kainuussa elänyt kansankirjailija ja kansanperinteen kerääjä.

Meriläisen vanhemmat olivat huonemies Mikko Meriläinen ja Sanna Korhonen. Hän joutui lähtemään ankaran uskonnollisesta kodistaan 24-vuotiaana erimielisyyksien vuoksi ja toimi sen jälkeen seppänä, maanmittarin apulaisena ja pienviljelijänä. Hän oli muun muassa runoilija Eino Leinon isän maanmittari Anders Lönnbohmin apulaisena hakkaamassa Suomen ja Venäjän välistä rajalinjaa Nurmeksen ja Inarin välillä.

Meriläisen vaimon kotitila, jota Meriläinen hoiti ja jossa hän oli pitänyt yksityistä kansakoulua, joutui vararikkoon ja oli myytävä. Meriläinen itse sai vankeutta oikeuden moittimisesta. Vuonna 1899 hän muutti pois Sotkamosta ostettuaan Päätalo-nimisen tilan Paltamosta. Myöhemmin hän rakensi ja raivasi Peltoniemen uudistilan Mieslahteen Oulujärven rannalle, jossa asui kuolemaansa saakka.

Opittuaan kirjoittamaan vaimonsa opastuksella Meriläinen alkoi koota ja kirjoittaa muistiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmiin kansanperinnettä. Hän teki tätä varten matkoja seuran stipendiaattina Venäjän Karjalaan, Lappiin ja Pohjanmaalle, alkaen vuodesta 1890. Kansanrunousarkistossa on 4 439 Meriläisen keräämää tekstiä, valtaosa taikoja ja loitsuja; näiden osalta hänen keräelmänsä ovat Suomen suurimpia.

Meriläisen puoliso vuodesta 1872 oli Anna Huotari (1848–1926).

’’Ja viimein, kun tämä tieni pää on umpeen luotu ja poikki kumartunut kanervien ja katajien peittoon, silloin jos joku tahtoo minusta tietää, hankkikoon hän Sotkamon ja Paltamon kirkonkirjoista minun mainetodistukseni: siitä näkee, millainen ihminen olen ollut’’

– Heikki Meriläinen

Teokset

Korpelan Tapani: kuvaus kansan elämästä.

WSOY 1888

Pietolan tytöt, neliosainen romaani.

WSOY 1892

Kahleeton vanki, elämäkerrallinen kuvaus.

WSOY 1899

Huutolaistyttö: kuvaus kovilta ajoilta.

WSOY 1899

Kuppari-Maija, henkilökuva kupparista.

JK Höglund 1901

Vitsa-Matti, tosiperäinen kertomus.

Yrjö Weilin 1904

Sattumuksia Jänislahdella, tendenssiromaani.

Arvi A. Karisto 1908

Korpelan seppä, elämäkerrallinen romaani.

WSOY 1909

Mooses ja hänen hevosensa, romaani.

WSOY 1920

Kuusten juurella, elämäkerrallinen romaani.

WSOY 1922

Orvon onni, kehitysromaani.

WSOY 1925

Heikki Meriläisen elämä hänen itsensä kertomana.

WSOY 1927

Mitä kylvää sitä niittää: kertomus.

WSOY 1929