Makasiinilaitoksen syntymiseen syynä olivat Suomea 1600–1700 -luvuilla ankarasti koetelleet hallat. Huomattiin että olisi tarpeellista koota viljavarastoja katovuosien varalle. Keskushallinnon kehotuksista huolimatta varastoja rakennettiin Kainuuseen vain muutamia 1700-luvulla.

Vasta vuonna 1860 annettiin asetus, jossa jokaiseen pitäjään velvoitettiin perustamaan makasiini ja hätäapujyvästö. Laaditun kunnallisasetuksen jälkeen lainamakasiineista tuli oleellinen osa kuntien toimintaa. Vuonna 1860 rakennettiin mm. Paltamon lainajyvästö, huomattavin aikansa makasiinirakennus Kainuussa. Rakennus sijaitsee Paltaniemellä lähellä kuvakirkkoa. Toimintansa aikana makasiinin jäseniä olivat Paltamo, Säräisniemi sekä Kajaanin maalaiskunta. Viimeksimainitut erosivat jäsenyydestä saatuaan oman lainamakasiinin.

Lainajyvästöön pitäjäläiset keräsivät yhteisesti syönti- ja siemenviljaa, jota voitiin lainata tarvitseville pientä korvausta vastaa. Maaherran vahvistaman ohjesäännön mukaan kuntakokouksien ja manttaalikuntien valitsema makasiinien johtokunta tai toimikunta, esimies ja neljä jäsentä, valvoi jyvästöjen toimintaa. Lainajyvästöilllä oli myös hoitaja sekä luotettavat mittamiehet.

Paltamon viljamaksiini ei ajanpitkään pystynyt tyydyttämään koko Paltamon alueen viljantarvetta ja kunnan pohjoisosissa katsottiin, että rakennus oli liian kaukana. Asutuksen pääpaino oli siirtynyt Oulujärven pohjoisrannalle ja Paltaniemi oli menettämässä asemansa pitäjän keskuksena. Niinpä ryhdyttiin rakentamaan uutta makasiinia Kiehimään, keskeiselle paikalle Oulu-Kajaani tien varteen lossirannan läheisyyteen.

Kiehimän lainajyvästön rakentaminen aloitettiin 1.5.1910 ja työ kesti neljä kuukautta. Kirvesmiesveljekset Edvard ja Paavo Leinonen kolmen muun paltamolaisen kirvesmiehen kanssa rakensivat makasiinin. Rakennuskustannukset olivat 4418 mk 78 p. Kaksikerroksinen, pohja-alaltaan noin 8,5m x 9m lainajyvästö valmistettiin vahvoista hirsistä, alakertaan tehtiin neljä umpinaista kattoluukullista laaria jyvähanoineen, yläkertaan laitettiin ikkunaluukut ja seinät tehtiin kaksiosaisiksi jyvärosvojen valta. Oveen laitetiin maasepän takoma kaksikertainen lukko sekä kolme pienempää, irrallista lukkoa.

Rakennus toimi viljamaksiinina neljäkymmentä vuotta. Sitten se koki saman kohtalon kuin muutkin alueen lainajyvästöt; se jäi tyhjilleen 1952 tarpeettomana muuttuneiden olosuhteiden ja uuden siemenkauppalain seurauksena. Maamiesäätiö (manttaalikunta) päätti lahjoittaa rakennuksen museokäyttöön paikalliselle kotiseutuyhdistykselle kokouksessa 17.2.1961.

Paltamo-Seura oli puuhaamassa Paltamoon kotiseutumuseota 1950-luvun loppupuolella ja tuolloin pohdittiin museorakennusvaihtoehtoja. Kokouksessa 12.1.1959 päätettiin pyytää mantaalikunnalta kirkonkylässä sijaitsevaa tyhjille jäänyttä viljamakasiinia kotiseutumuseoksi ja 18.3.1961 rakennus siirtyikin Paltamo-Seuran omistukseen.

Paltamon kotiseutumuseo on vihitty käyttöönsä 26.8.1962 kotiseutujuhlien yhteydessä. Maapohja jäi Kiehimän, Melalahden Kives- ja Variskylän jakokunnan omistukseen. Rakennuksen mukana on lahjoitettu myös noin kaksikymmentä lainajyvästön käytössä ollutta esinettä: kappoja, viljalapioita, rahalipas ja arkistokaappi. Lisäksi erilaista arkistomateriaalia, pöytä- ja tilikirjoja, kirjeitä, ym. saatiin Paltamo-Seuralle. Nykyisin kotiseutumuseossa on esillä noin 1500 esinettä, jotka on saatu lahjoituksina pääosin Paltamon alueelta.

Rakennuksen alkuperäiseen ulkoasuun ei ole tehty paljon muutoksia; punamultamaalausta on uusittu ja pärekato on muuttunut peltikatoksi. Sisätilojen muutostöissä rakennuksesta on tehty kolmikerroksinen, jotta on saatu enemmän näyttelytilaa. Jyvälaarien seiniin on tehty aukot, näyttelytasoja on rakennettu, uudet portaat valmistettu ja rakennukseen on asennettu sähköt. Mahdollisimman paljon alkuperäistä on kuitenkin pyritty säilyttämään. Jyrkät ja kapeat portaat jyvien kaatotasolle, laarien kaatoaukot, raskastekoinen kaksinkertainen lukko ovessa ja lyijykynämerkinnät seinissä ovat yhä jäljellä muistuttamassa rakennuksen alkuperäisestä lainajyvästökäytöstä.